20
1 Jeesus oli taas eräänä päivänä temppelissä opettamassa ja julistamassa hyvää uutista. Ylipappeja, lainopettajia ja muita kansan johtomiehiä tuli silloin kuulustelemaan häntä.
2 He vaativat häntä selittämään, millä valtuudella hän oli ajanut kauppiaat temppelistä.
3 »Teen teille kysymyksen ennen kuin vastaan itse», Jeesus sanoi.
4 »Saiko Johannes valtuudet kastaa Jumalalta vai ihmisiltä?»
5 He pohtivat asiaa keskenään: »Jos sanomme, että Johanneksen sanoma oli taivaasta, hän kysyy, miksi sitten emme uskoneet siihen.
6 Jos taas sanomme, että Jumala ei lähettänyt Johannesta, kansa käy kimppuumme. Se kun uskoo vakaasti, että Johannes oli profeetta.»
7 Lopulta he vastasivat: »Emme tiedä.»
8 Jeesus puolestaan sanoi: »En minäkään sitten vastaa kysymykseenne.»
9 Hän alkoi taas puhua ihmisjoukolle. Se sai kuulla tällaisen vertauksen: »Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viininviljelijöille ja matkusti itse useiksi vuosiksi ulkomaille.
10 Viininkorjuuaikaan hän lähetti yhden miehistään maatilalle hakemaan osaa sadosta. Mutta vuokraajat pahoinpitelivät miehen, ja hän joutui lähtemään tyhjin käsin pois.
11 Omistaja lähetti toisen miehen, mutta hänelle kävi yhtä huonosti.
12 Vielä kolmaskin mies yritti suorittaa tehtävän: myös hänet hakattiin.
13 ’Mitä minä nyt teen?’ omistaja mietti. Sitten hän keksi. ’Lähetän sinne oman rakkaan poikani. Häntä he nyt sentään kunnioittavat.’
14 Kun vuokraajat näkivät pojan, he sanoivat: ’Hän perii tilan isänsä kuoltua. Mutta nyt on meidän tilaisuutemme! Tapetaan poika, niin maa on meidän.’
15 He raahasivat omistajan pojan viinitarhan ulkopuolelle ja tappoivat hänet.
Mitä luulette omistajan tekevän?
16 Minä sanon sen teille: hän tulee, tuhoaa entiset vuokraajat ja vuokraa viinitarhan muille.»
Kuuntelijat väittivät vastaan: »Ei sellaista voi tapahtua.»
17 Jeesus vilkaisi heihin ja kysyi: »Mitä Raamattu sitten tarkoittaa sanoessaan, että rakentajien hylkäämästä kivestä tulee kulmakivi?»
18 Ja hän jatkoi: »Jokainen, joka kompastuu tuohon kiveen, ruhjoutuu. Ne, joiden päälle kivi kaatuu, murskautuvat.»
19 Kun ylipapit ja muut kansan uskonnolliset johtajat kuulivat hänen kertomuksensa, he olisivat halunneet saada Jeesuksen heti vangituksi, sillä he tajusivat pahojen viininviljelijöiden tarkoittavan juuri heitä. Levottomuuksia peläten he eivät tahtoneet itse pidättää Jeesusta, vaan yrittivät saada hänet sanomaan jotain sellaista, josta Rooman maaherra saisi aiheen pidätykseen.
20 He lähettivät Jeesuksen luo tarkkailijoitaan, jotka kysyivät muka vilpittömästi:
21 »Tiedämme, että opetuksesi on aina oikeaa etkä anna minkään horjuttaa itseäsi. Sinä opetat niin kuin Jumala tahtoo.
22 Sano meille, onko oikein maksaa veroja Rooman hallitukselle?»
23 Jeesus näki heidän lävitseen ja sanoi:
24 »Näyttäkää minulle kolikko. Kenen kuva ja nimi siinä on?»
He vastasivat: »Rooman keisarin.»
25 Hän sanoi: »Antakaa keisarille kaikki, mikä hänelle kuuluu, ja myös Jumalalle kaikki, mikä hänelle kuuluu.»
26 He eivät siis onnistuneet saamaan häntä ansaan väkijoukon edessä, ja ihmetellen Jeesuksen vastausta he vaikenivat.
27-28 Muutama saddukeusten puolueen jäsen tuli sitten esittämään hänelle asiaansa. Saddukeuksethan eivät uskoneet kuolleiden ylösnousemukseen. He sanoivat hänelle:
»Mooseksen laissa määrätään, että jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä on mentävä naimisiin lesken kanssa ja yhteiset lapset tulevat kuolleen miehen nimiin.
29 Kuulimme perheestä, jossa oli seitsemän poikaa. Vanhin meni naimisiin ja kuoli lapsettomana.
30 Hänen veljensä solmi avioliiton lesken kanssa mutta kuoli myös ilman perillistä.
31 Kaikille veljeksille kävi samalla tavalla.
32 Lopulta vaimokin kuoli.
33 Olemme nyt ymmällä: kenen vaimo hänestä tulee kuoleman jälkeisessä elämässä, kun hän ehti olla kaikkien näiden veljesten kanssa naimisissa!»
34-35 Jeesus vastasi: »Avioliittoja solmitaan vain täällä maan päällä. Ne, jotka pääsevät kuoleman jälkeen ikuiseen elämään, eivät enää mene siellä naimisiin.
36 He eivät myöskään enää kuole. Tässä suhteessa he ovat kuin enkeleitä. He ovat Jumalan lapsia, sillä he ovat heränneet kuoltuaan uuteen elämään.
37-38 Itse asiassa te kysytte, onko ylösnousemusta. Ylösnousemuksesta todistavat jopa Mooseksen kertomukset. Kuvaillessaan, miten Jumala ilmestyi hänelle palavassa pensaassa, hän nimittää tätä ’Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi’. Koska hän sanoo, että Herra on jonkun Jumala, hän tarkoittaa, että tuo henkilö on elossa eikä kuollut. Jumalan näkökulmasta katsoen kaikki ihmiset ovat elossa.»
39 »Hyvin sanottu!» totesivat paikalla olleet lainopettajat.
40 Kysymykset tyrehtyivät siihen.
41 Jeesus kysyi nyt vuorostaan heiltä: »Miksi Kristusta sanotaan Daavidin jälkeläiseksi?
42-43 Daavidhan kirjoitti itse psalmeissaan: ’Jumala sanoi Messiaalle, minun Herralleni: Istu oikealle puolelleni, kunnes alistan vihollisesi jalkojesi alle.’
44 Miten Messias voi olla sekä Daavidin poika että hänen Jumalansa?»
45 Sitten hän sanoi oppilailleen kaikkien kuullen:
46 »Varokaa noita oppineita, jotka mielellään kulkevat hienoissa viitoissa ja haluavat, että ihmiset kumartelisivat heille kaduilla. He rakastavat kunniapaikkoja synagogissa ja juhlissa.
47 He rukoilevat pitkään ja näennäisen hartaina, mutta havittelevat kuitenkin leskien omaisuutta. Siksi heidän osakseen tulee Jumalan ankarin tuomio.»